torstai 18. marraskuuta 2010

Näin se menee kun jännittää ;)(meilimuodossa tarina)

Eilen treeneissä meillä oli kisoja muistuttavat treenit,ihan harjoitukseksi.
Radalla oli ratatyöntekijöitä ja koirat vietin radoille ja tuotiin niiltä pois kuten kisoissa,eli ilman hihnaa ja hihna sitten haettiin hieman kauempaa
Yllätyin kyllä taas noiden kahden hyvästä luonteesta,tai siis olenhan sen aina tiennyt,mutta eilen ne taas siitä minua muistutti
Annoin kummallekkin hihnan hakumatkalle sen lelun joka mulla on aina treeniliivien taskussa(aitoa jäniksen karvaa oleva patukka,molemmilla on omansa,toisella tummempi,toisella vaaleampi)suuhun ja hain hihnat sieltä eteisestä.Molemmat joutuivat tulemaan koirien ohitse.Kolme urosta ja kolme narttua ..Miki vielä teki sellaisen kierroksen ja esitteli kaikille ylpeänä leluaan =)Tuli heti käskystäni perässäni sinne tokopuolelle jonne laitoin koirat kiinni.Emmi piipersi suoraan sinne lelu suussa kun sanoin,että tuonne.
Iso leonbergi uros,cairni uros ja tiibetinterrieri uros eikä Miki murrannut kellekkään.Muut piti hyvin koiransa käskyen alla ,mutta olisi Miki voinut niille uroksille toki silti murrata,mutta ei äänähdystäkään,esitteli vaan leluaan =)
Emmi ei välittänyt vaikka Manta russeli haukkui Emmille,Emmi vaan jatkoi matkaansa
On ne vaan hienoluonteisia!
Toivottavasti Miki pysyy tuollaisena.En ole koskaan sitä mitenkän paaponut,enkä Emmiäkään,siis kun monet tulee kohti hihnat kireellä ja vetäen koiriaan itseään vasten,mutta minä olen mennyt hihnat löysällä aina.Olen itse ollut rauhallinen sekä olen myöskin luottanut koiriini ettei ne rähjää,en ole pahemmin etukäteen sitä jännittänyt jotta jännitys ei siirry koiraan
Miki ja Emmi meni hyvin Janin vaikean radan.Miki jopa niin hyvin,että se yllätti minutkin.Mutta kyllä sen taas näki mikä tompelo minä olen.Jännitin alussa niin,että unohdin radan jo kolmannen esteen jälkeen,siinä olisi ollut sylikäännös hypyltä hypylle josta tiukasti puomille,minä lähdin väärään suuntaan =)Sama sitten 7'-9,en ollut löytää 8 ja 9,mutta Emmi toimi hienosti mamman töppöilystä huolimatta ja uusinta rata menikin virheettä.Mikin kanssa muistin jo radankin
Noin se on kun jännitän,toimin kuin en ikinä olisi agia nähnytkään.
Noin se voi käydä kisoissakin =)'
Mutta nyt minä vaan haluan sitä,että pääsen kisaamaan jotta saan sen tarvittavan potkun päästä tuosta jännityksestä eroon
Ja koirat tottuu siihen,että radalla on muitakin kuin vain kouluttaja ja sitten eilen oli ratatyöntekijöitä,kisoissahan on sitten vielä ajanottaja.Jani liikkui kuten tuomari radalla,juoksi mm puomin vierellä,ei vaikutusta
Eli treenailtu on kisatilannetta varten

Ei kommentteja: